[Lyric] Ajaton Karu Pohjoinen (Kalmankantaja)

On rinne pitkä nousta
Mutta silti sen päälle halajan
Käydessäni tätä matkaa
Muistan tarut vanhat sankarten

Ne kertovat kuinka ennen vanhaan
Jätit elivät näillä mailla paljahilla
Jätit vaelsivat näillä samoilla alangoilla
Jätit elivät ja lopulta hävisivät

Eteenpäin! ylöspäin!

Tämä taru vanha kantaa miestä eteenpäin
Saman näyn tahdon nähdä kuin nuo jätit
Joskus kauan sitten ja huipulle tunturin käyn
Eteenpäin, käyn ylöspäin

On Saanan huippu laakea ja koko luonnon
Mahti eteeni aukeaa, on horisontti matalalla
Ja maailma edessäni niin valtava ja minä
Niin pieni, käy katseeni kauas kuin niiden
Jättien muinaisten, katson ja näen kuinka
Valuu kyyneleet neidon surevan järveen
Kilpiseen, kyyneleet virtaavat edelleen
Ja siellä pohjassa järvien
Lepäävät jätit nuo muinaiset
Jo kauan sitten
Luurankoina ikimäntyjen
Pohjaan he vaipuivat
Ikävuosien tuhansien
Ja siellä nе edelleen lepäävät

Kylmät väreet ihollani
On ajaton, on karu
On pohjoinеn