[Lyric] Ormr (Isengrim)

Alta maailman perustan
Syvyyksistä se päänsä nostaa, ylös vuoren povesta
Yksinäisen talviyön tähdet se siipinensä peittää
Varkain sammuttaen kuin kynttilät
Pyrstöään seuraa tulivana, kipunoiden juova
Pöllyää untuva ja tuhka hiljenevään metsään
Kun latvusto tuulessa kumartaa
Sen kauhistuttavaa varjoa

Nukkuvat rauhatonta unta
Sen valikoidut lemmityt vuoteissaan
Hauraat valapatot
Kun taittuu valo kelmeä tupiin hämäriin
Kohta eloa niitetään, kuin elokuista viljaa

Puhaltaa suuri käärme kuolemaa jääkylmiin laaksoihin
Vie joitakin mukanaan
Myrkyn katkuisiin tyhjiin saleihin
Joissa matelijoiden selkiä on palmikoitu seiniin

Ylös kuilun seinämää, leijailee hiljaa usva
Pitkään mädänneestä lihasta
Pohjalla ruumiineritteistä muodostunut lampi
Väreilee saapuessa suomuselkäisen
Kynsissään se tuo kunniattomat kurjat
Valansa murtaneet tеuraalle
Syödä kyllikseen saa lohikäärmeen lapset
Alla vanhan saarnen juurakon
Sе jyrsii muinaisen juuria
Kunnes puu ei jaksa kannatella painoaan
Niin kaatuu sen kannattelemat maailmat
Riista vapaa on kalmanmadon kynsiinsä poimia