[Lyric] Vanhus ja piru (Radiopuhelimet)

Saapui viereeni puistossa istumaan
Vanha mies ja puhkesi puhumaan
Ensin jutteli niitä näitä
Säästä ja arkipäivästä

Vaan kohtapa merkillisesti
Sanat painaviksi vaihtui
Kun hän aloitti tarinansa
Muut ympäriltämme haihtui

Kuvat täyttivät mun pääni
Kun kertoi vakava ääni
Jo nuorena olin saita
Vain rahoilleni elin
En ajatellut muuta
En muita
Vaan huijasin ja valehtelin
Vedin kaiken omaan taskuun
Ja rellestin muiden laskuun
Olin äveriäin ja suurin
Tai niin ainakin luulin
Vielä vähemmän kuin rakkaudesta
Minä tiesin kuolemasta
Uskoin
Minulla todella on varaa olla kuolematon

Mut ei auta silloin raha
Kun lähdön hetki koittaa
Olet hyvä taikka paha
Aika ruumiisi lopulta voittaa
Ja niin tämäkin sielupolo
Sai kutsun taivaisen
Ja tuli ihmeen kevyt olo
Kun jätin ruumiini vaivaisen

Pitkää käytävää ylös
Sukelsin kirkkauteen
Ja huomasin saapuneeni
Jonkinlaiseen eteiseen
Eikä mennyt kuin muutama tovi
Kun aukeni edessä ovi
Sisältä kaanoni kantautui
Ja valo vieläkin kirkastui

Valtava valkеa hahmo
Oviaukosta eteen astui
En kasvojaan nähnyt kunnolla
Mut äänestä sain selvän
Mitä on omallatunnolla
Mitеn elit sinä elämän
Katsokaamme alusta asti
Maassa toimitko hurskaasti
Aivan kuin videotykiltä
Kaikki vaiheeni näytettiin
Vaikka yritin paeta, estellä
Silmät saastalla täytettiin
Näin julmat yksityiskohdatkin
Jotka unohtanut jo olin
Syntymästäni siihen hetkeen
Kun ruumiista erkanin
Ja kun näytös tuo oli ohi
Sulkeutui taivaan ovi
Valo sammui ympäriltä
Ja minä putosin pilveltä siltä

Vain parkua pahaa, vaikerrusta
Ei mitään muuta missään
Ja kun Saatana otti mut vastaan
Tiesin olevani helvetissä
Päästä minut täältä
Saat kaiken mitä omistan
Minä anoin sarvipäältä
Se nauroi vain
Jo kaiken sain
Kun sielusikin nyt
On haltuuni päätynyt

Veti mut lähemmäksi
Punainen nihkeä käsi
Katse muuttui ilkeämmäksi
Ja sanat rikiltä löyhkäsi
Älä huoli vaikka kuolit
Ja tänne ajauduit
Viivyt täällä vain muutaman hetken
Ja joka hetki on oleva tuskainen
Ja kestää ikuisuuden
Noin ilkkui päälläni tanssien
Tuo sorkkajalkainen
Tässä kohtaa vaikeni vanha mies
Tarkkaa tutkin häntä
Outo äijä
Höyrähtänyt lie
Satuseppo
Ihme isäntä
Kuinka vois hän olla täällä nyt
Jos kerran kuului jo manalaan
Onko Perkele lomille päästänyt
Aioin pyytää miestä jatkamaan

Ennen kuin ehdin kysyä
Vanhus tokaisi yllättävästi
En luonas voi viipyä
On aika sanoa hyvästi
Samalla valveille säpsähdin siinä
Penkillä puistossa
Yksin istuin ja ihmettelin
Tuo vanhus oli poissa
Mustan linnun näin
Lentävän poispäin
Se raakkui mennessään
Selvästi kuulin niin
Ei hyvästi sittenkään
Vaan näkemiin
Näkemiin
Näkemiin